Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen voidessani kertoa, että viime vuoden jouluaattona alkanut käsien rasitusvammasta johtunut sairasloma päättyi syyskuun lopussa.
Kaiken kaikkiaan saman vaivan vuoksi sairaslomajaksoja oli yhteensä 15 kuukautta kahden vuoden sisällä syksystä 2017 lähtien.
Soittamista rakastavana ihmisenä aika oli itselleni haastavaa, mutta myös siunauksellista. Resurssien vapautuessa soiton harjoittelusta jouduin keksimään muita tapoja käyttää aikaani.
Lisäsin ulkoilua ja luonnossa liikkumista, ja aloitin uuden harrastuksen: villiyrttien keräämisen. Suomen luonto on keväästä pitkälle syksyyn täynnä ravintorikkaita kasveja, joiden hyödyntäminen tarjoaa sekä mukavia hetkiä luonnon helmassa ja ruokapöydän äärellä että säästää kukkaroa, kun kesäaikana ei tarvitse ostaa salaatteja ja yrttejä kaupasta.
Ryhdyin myös harjoittelemaan laulamista, joten ehkäpä tulevaisuuden konserteissani käytän myös omaa ääntäni musiikin luomiseen. Aika näyttää.
Lähellä asuvan ja apua tarvitsevan äitini tukeminen arjessa on ollut parin kuluneen vuoden aikana helpompaa, kun olen ollut paljon kotosalla enkä keikkareissuilla.
Sairasloman loputtua aion panostaa merkittävästi uusien työtilaisuuksien etsimiseen, koska keikkoja on tulevina kuukausina ja etenkin ensi vuonna vielä aivan liian vähän. En uskaltanut aiemmin panostaa aktiivisesti markkinointiin, kun olin pitkään epävarma, milloin voin taas soittaa.
Tällä hetkellä harjoittelen korkeintaan tunnin päivässä, mikä on merkittävästi vähemmän kuin aiemmin. Hyvin varovaisesti on tavoitteena lisätä soittomäärää, jotta pysyn tästä eteenpäin työkykyisenä.
Vaikeudet ja kriisit kasvattavat ihmisenä. Merkittävin anti käsihaasteesta on ollut taas entistä syvemmin ymmärtää se, ettei ihmisarvoni ole kiinni siitä, olenko taitava soittaja tai muutenkaan hyvä yhdessä tai toisessa asiassa.
Rakkauden ei tule olla ehdollista – ei silloin kun se suuntautuu toisiin ihmisiin eikä silloinkaan kun se kohdistuu itseen. Helppo sanoa, mutta paljon vaikeampaa aidosti sisäistää. Sitä ikuista viisautta uskon taas hieman enemmän oivaltaneeni.
